Sarafina

Sarafina makoileeSarafina ikkunalla Sarafina seisoo

Sarafina alimmassa kuvassa 2v.

kastraattinaaras cymric
kilpikonna rumpy-riser
s.1.6.2012 Oulussa
noviisirekisteröity cymric
Hyväksyttiin rekisteröitäväksi noviisina Kempeleen näyttelyssä 2013

Sarafina on luonteeltaan hyvin rodunomaisen utelias ja ystävällinen. Kaikessa touhussa se on heti innolla mukana vauhdikkaana, nuorena ja leikkisänä. Kaikki paikat pitää päästä heti tutkimaan ja puskemaan. Se on heti kaikkien kaveri ja suhtautuu kyläilypaikkoihinkin koiramaisen kotoisasti. Luonne on miellyttävän helppo. Se on hiljaisesti jutteleva ja mukana askareissa touhuileva tytsy sekä sohvalle syliin hakeutuva halinalle.

Väritykseltään Sarafina on ensinnäkin lähes musta. Kilpparin punaista toki vilahtelee kauniisti siellä täällä, mutta hyvin pieninä alueina. Turkki on melko ohut ja keveä, mutta pitkää peitinkarvaa on paljon. Turkista puuttuu cymricille sopivaa muhkeutta. Kiiltävän liukkaana ja hyvänlaatuisena turkki on kuitenkin todella helppohoitoinen. Sarafinan silmät ovat pyöreät ja avoimet kuten pitääkin. Katse on kaunis. Profiilissa on puutteensa. Etenkin leukaa saisi löytyä runsaammin. Yleisesti kroppa on rakenteeltaan melko kevyt. Ikä on kuitenkin tuonut hieman lisää lihaksia ja jäntevyyttä notkeasta neidosta löytyy. Noviisiksi Sarafinan kroppa on kuitenkin sopivan pituinen, vaikkei tytsy mikään keilapallo olekaan. Kokonaisuutena Sarafina on söpö pakkaus. Ulkonäkö varmaan paranee odottamalla, kuten monen muunkin tämän hitaasti kehittyvän rodun leikkaamattomien naaraiden kanssa käy.

Sarafina asustaa kodissaan ainoana kissana ja Kempeleen näyttelyt olivat yksivuotiaalle kissalle hyvin jännittävä paikka. Se on kuitenkin peruskiltti luonteeltaan, joten sitä on helppo käsitellä myös vieraan ihmisen. Se ei ole äänekäs tyyppi tyytymättömyyttään osoittaessaan. Kilpparin kipakkuus on hyvin piilossa tässä yksilössä. Eläinääkärin FIV ja Felv testeissä käynti ei parin päivän tuntemisen jälkeen tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Matkustuskin kun sujuu tyynesti kopassa nukkuen. Kotioloissa se juttelee mukavan pienellä kurinaäänellään ja seurailee perässä aina huomiota halutessaan.

Tyttö on aktiivinen kiipeilijä ja kaapinpäälliset onkin huolellisesti pölystä puhdistettu uudessa taloudessa. Se ei kuitenkaan viitsisi piilossa oleilla. Sänky on toki se paras nukkumapaikka ja kiipeilypuukin välttää. Taaperon silitykset kelpaavat sille siinä missä aikuisenkin.

Sarafina tekee tämän yhden pentueen Pikkeen kissalalle. Kasvatuskäytön jälkeen se palaa omaan kotiinsa. Se voi olla ylpeä panoksestaan pienelle rotulle ja nauttia jatkossa rauhallisesta kastraatin elämästä. Kollina pentueelle on Ballawhane Hurley-Burley. "Pepe" on töpöhäntäinen punatabbykuvioinen 2v. helsinkiläis-kolli. Pentueesta olisi toiveissa saada jokin kasvatukseen käyvän näköinen ja kokoinen pentu. Sisu vaikuttaa lupaavalta. Emo on turhan kapea manxiksi. Isäänsä jos pentu tulee ja häntä pää osuu kohdilleen saattaa pennusta tulla käypä kissa myös pienimuotoiseen näyttelyharrastukseen. Pectus ja Frendi ovat oikean mittaisella hännällä varustettuja. Vähintään kaikille pennuille tulee hyvät luonteet mainioiksi lemmikeiksi, kuten vanhemmilla on.

Pentujen väliltä luenne-erojakin löytyy. Frendi ja Leijona ovat rauhallisimmat. Sisu on innokkain tutkimaan leluja ja kovin kehrääjä. Pectus on touhuaja ja välistä sen pitää emoa naukua apuun, kun eksyy liian kauas ja suuri maailma vielä pikkuista pelottaa.

Reipas pesue lähti pesästä tasan kolmiviikkoisina. Leikkimistä pennut harjoittelevat lähiviikkoina lisää ja tutustuvat vähitellen koko pentuhuoneeseen. Pienet hiekka/pellettilaatikot on niille esille laitettu tutustumista varten. Emo huoltaa pennut kuitenkin vielä esimerkillisesti.
Pentue on kasvaa hujahtanut jo 5-viikkoisiksi. Ne ovat kovia painimaan keskenään. Ne hyppivät, juoksevat ja hieman jo kiipeilevätkin. Pikkuinen lauma juoksee innolla vastaan ja hetken riehuttuaan käpertyvät syliin nukkumaan. Kaikki pennut syövät jo kiinteätä ravintoa ja hiekkalaatikolla ne käyvät pöyhimässä yhtä innolla. Pikkuinen Frendikin on alkanut todenteolla kirimään muita kiinni painossa ja vauhdissa. Rekisterikirjat ovat saapuneet ja matokuureja on syöty. Rokotuksille menoa sekä sirutusaikaa on jo kaleterista tiiralitu. Söpöläiset ottavat nyt vastaan pennunkatsojia sekä varauksia.
8-viikkoiset pennut ovat opetelleet matkustuksen saloja. Autolla on huvimatkoja tehty ihan vain tottumismielessä. Ensimmäisillä rokotuksilla oli pennuilla kaikki kunnossa. Sisun kiveksiä vielä odotellaan laskeutuvaksi, mikä tietysti vaikuttaa suuresti kasvattajana jatkosuunnitelmiini. Tämä ei niinkään ole merkityksellistä yksilön terveydelle. Pennut olivat rokotuksella huippureippaasti. Kukaan ei reagoinut pistokseen mitenkään. Tai sitten eläinlääkärimme vain on niin taitava=)
9-viikkoiset pennut eivät enää käy emon tisseillä jatkuvasti vaan ovat siirtyneet kiinteään ruokaan. Kaikille maistuu kuiva-, märkä- sekä tuoreruoka. Pennut ovat myös kyläilleet Iines "tädin" luona. Järkytys ja kiinnostus oli molemmin puolista. Myös huviautoilua on jatkettu. Eikä se nyt enää niin erikoista puuhaa ole pentujen mielestä. Osa menee koppaan jo ihan innokkaasti. Pennut ovat vallanneet jo tuolit, mutta pöydälle hyppy ei vielä ihan luonnistu. Sekös Sisua harmittaa. Housua pitkin kiipeäminenkin kun on kielletty vaihtoehto.
10-viikkoiset pennut kävivät hoidossa. Pitkä viikonloppu emon kotona toi vaihtelua elämään. Kaikki sujui hyvin ja pennut hurmasivat asukkaat.
11-viikkoisena pennut kävivät 2. rokotuksessa ja kaikki saivat sirut niskaansa. Kaikki käyttäytyivät mallikkaasti ja todettiin myös terveiksi. Myös Sisulta löytyivät molemmat kivekset. Pennut ovat voimistuneet ja alkaneet hyppiä emon perässä pöydälle, jossa tämän ruokakupit sijaitsevat.
12-viikkoiset pennut ovat vilkkaita ja uteliaita pieniä kissoja. Ne ovat valmiita muuttamaan uusiin koteihin. Sarafina palasi omaan kotiinsa ja nautti rauhaisasta ateriasta. Se kuitenkin kaipaili pentujaan parin päivän ajan. Leijona on asettunut taloksi Joensuuhun ja on hurmannut ensi hetkistä lähtien. Matkustaen pitkän matkan mallikkaasti. Sisu lähti seuraavana hyvän sijoituskodin löydyttyä. Sitä odotti aikuinen kissakaveri, johon tutustuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Frendi ja Pinkki vielä odottelevat omaa kotia Hämeenlinnassa, joten meillä Nokialla on kovin hiljaista.

Pinkki ja Frendi osallistuivat Lahden näyttelyyn 25.1. Tämän jälkeen Pinkki muutti sijoitukseen. Frendi palasi vielä toviksi meille ja oli lähellä vallan jäädä kotikissaksi. 5kk iässä sillekin kuitenkin löytyi sopiva koti. josta maatiaistöpö kaverikissakin löytyy.

Pastillien luonteen hurmatessa kaikki on hakinnassa Sarafinalle vielä kuitenkin toinen pentue. Aika näyttää miten käy.

Sarafinalla on pentue "Pepen" Ballawhane Hurley-Burley kanssa.

s.14.9.2014 PASTILLIT-pentue

Pikkeen Fisherman's Friend "Pena", musta kastraattikolli, töpö, MAN n 53, LEMMIKKINÄ HAUHOLLA

Pikkeen Tervaleijona "Elsa", punatäplikäs kastraattinaaras, töpö-½-häntää, MAN d 24 53, LEMMIKKINÄ JOENSUUSSA

Pikkeen Pectus "Hilla", creme naaras, rumpy-riser, MAN e 53, SIJOITUKSESSA LAMMILLA C/O MEAMOONS

Pikkeen Sisu "Hihu", musta kastraattikolli, hännällä, MAN n 54, LEMMIKKINÄ HELSINGISSÄ



27.12.2015 syntyi MARMELAADI-pentue:
isänä Sarafinan toisella pentueella on Meamoons MX A Enjoy Life "Nemo". Se on kaunis tuuhea turkkinen, rautahermoinen ja rauhallinen nuori kolli. Nemo rakastaa omistajaperheen läheisyyttä. Väriltään Nemo on creme van valkoinen, oranssi silmäinen ja hännätön eli CYM e 01 52 62. Nemon sukutaulussa on menestyneitä ja pitkän sukutaulun omaavia manx/cymric kissoja.

Odotan pennuista kasvavan vankempia ja rauhallisempia kun Sarafinan ensimmäisestä pentueesta. Molemmat pennut ovat vanhempien tapaan pitkäkarvaisia.

Sarafina hoitaa toista pentuettaan jos mahdollista vieläkin huolellisemmin kuin esikoisiaan. Pennut ovat puoliksi valkoisia ja emo pitää huolen että ne myös näyttävät hohtavan valkeilta. Sarafina on juttelevainen kissa ja jo pariviikkoisista pennuista huomaa miten ne vastaavat emon erilaisiin kurnutteluihin. Emo oli myös sitä mieltä että uusiin paikkoihin pitää totutella ja muutti pennut sohvan alle vanerilaatikkoon. Siellä on ainakin tilaa tallustella. Pennut yrittävät jo painia ja ovat suloisia pikku pörräleitä.

Kolmen viikon ikäiset pennut ovat alkanneet jo molemmat kävellä. Silmät ovat nyt täysin auki. Nätit silmät ovatkin molemmilla. Lattian laajuuteen on vähän jo tutustuttu ja pentujen hiekkalaatikko on tuotu esille. Painoakin on kertynyt Finlandia 377g ja Pihlaja 445g. Pihlaja on pennuista isompi ja myös paljon pörröisempi. Molemmat ovat uteliaita ja juttelevaisia. Ovat heti vastaan tulossa, kun niille alkaa laatikkoon päin juttelemaan.

4-vk ikäiset pennut ovat jo vilkkaita juoksioita. Viikon mittaan on tapahtunut paljon. Hiekka tai paremminkin pellettilaatikoilla on opittu käymään pissalla. Vesikupista litkitään ja murojakin on maisteltu. Joskaan tuota ei vielä syömiseksi voi kutsua. Autokydissä on jo oltu useampaan kertaan ja Iines-tätiä on morjestettu. Niin ja suihku ja fööni ovat tulleet tutuiksi. Imurista nyt puhumattakaan. Minkäs sille voi kun emon perässä on vain päästävä jokapaikkaan.
6-vk Pennut ovat oppineet kiipeilemään ja hyppimään. Paini ja takaa-ajoleikit ovat riehakkaita ja emokin liittyy niihin mielellään mukaan. Kauneudenhoidon opettelua on jatkettu ja ensimmäinen matokuurikin nielty. Myös Finlandia alkoi syömään kiinteätä ruokaa houkuttelun jälkeen. Velipoika Pihlja kasvaa kyllä hurjaa vauhtia karkuun. Painot ovat Finlandia663g ja Pihlaja830g.
8-vk Pennut kävivät ensimmäisellä rokotuksilla. Autoilu on tuottanut tuloksia ja alkumatkan parin maun jälkeen kävivät nukkumaan. Eläinlääkärille odottelu sujui myös nukkuen. Rokotuksesta piti toki vastalause sanoa, mutta muuten olisivat halunneet tutkia tämänkin uuden paikan ja eläinlääkärikin oli kiva kaveri pentujen mielestä. Painot ovat 1kg ja 1,2kg. Ruoka maistuu ja kivaa on velipojan kanssa leikkiä ja juosta. Emo jo vähän on alkanut poikia vieroittaamaan. Pihlaja ei paljon enää edes viitsi tissille mennä, mutta Finlandia sitkeästi yrittää, kun välillä hetken saa imeä.

10-vk Pennut ovat kyläilleet Iines-tädin luona ja saivat yllättävän lämpimän vastaanoton. Eivät siis ole liian tungettelevia vanhanrouvan miestä. Uteliaisuus vaivaa pentuja. Olisi jo mukava päästä hyppäämään pöydälle ja ikkunalta ulkotarhaan emon perässä. Lahjetta ylös kiipeämistäkin piti kerran kokeilla. Painot ovat nousseet mukavasti ja Finlandia on ottanut kiinni Pihlajan painoa 1,6kg ja Finlandia 1,3kg. Pojat ovat niin pörröisiä että pesua, föönäystä ja toki myös harjausta on harjoiteltu ahkerasti.

12-vk Pennut ovat kasvaneet ja venähtäneet luovutsikäisiksi. Käytöstapojen alkeita on opeteltu. Pihlajaa kiinnostaa kovasti ulkotarha ja hyppiminen muutenkin. Finlandia on edelleen se rauhallisempi osapuoli. Se tykkää palloleikeistä, kun velipojan suosikki on höyhen huiskun pesässä hyppiminen. Kokoerolla lienee osuutta asiaan. Pihlaja on jo 1,9kg ja Finlandia tyttömäiset 1,5kg. On kyllä ruokakupillakin eroa. Pihlaja murisee kaikki pois kupilta. Eikä tarvitse olla kupissa mitään herkkuruokaa. Finlandia syö mieluiten kuivaruokaa silloin kun huvittaa tai haukkaa palan tuoretta lihaa. Pian on pääsiäinen ja poikien on aika lähteä omille teilleen. Kyselyjä on kovasti tullut.

14-vk Molemmat pojat ovat sopeutuneet hienosti perheiden arkeen. Hyviin koteihin molemmat pääsivät, vaikka ikävä pörräleitä onkin tullut. Finlandiaa tapaamme toivottavasti näyttelyissä.

Pikkeen Finlandia "Ralli", mustavalkea, kastraattiuros, töpö, CYM n 03 53, Lemmikkinä Kaarinassa

Pikkeen Pihlaja "Alvin", sinivalkea uros, hännällä, CYM a 03 54, eutanasia Helsingissä 5/2016



/ Sisu / / Pikkeen Pippuri / /myytavana /

WebDesign Satu Pihlajamaa